Niin paljon tullut tehtyä, ei ole kirjoittamiselle jäänyt aikaa. 17-vuotissyntymäpäiväkin vierähti ohi. On outoa ajatella, että seuraava syntymäpäiväni onkin sitten 18. Onko sen jälkeen enää syntymäpäivää, mitä odottaa, kun se suuri kynnys on ylitetty?
Koulussa ihmiset ovat jo tottuneet minuun. En ole enää se uusi tyttö, olen yksi heistä. Minut kutsutaan mukaan, kun jotain on tekeillä ja minulle puhutaan kuin kenelle tahansa heistä.
Alan itsekin ymmärtämään, että minä kuulun heihin, että olen osa tätä kulttuuria ja tätä elämää. Australia ei enää ole silmissäni kaikin puolin täydellinen niin kuin alussa, mutta olen oppinut rakastamaan tätä maata vikoineenkin.
Voisin kertoa teille kaikesta, mitä on tapahtunut viime postauksesta lähtien, mutta jos totta puhutaan, en tiedä mistä minun pitäisi aloittaa, enkä tiedä mihin pitäisi lopettaa. Siitä syystä annan kuvien puhua puolestani.
Syntymäpäiväillalliselle casinolle. Host-isä Jeff osti minulle tämän mekon, sekä maksoi minulle kynnet. Sain ne prinsessasynttärit, mitä olin halunnutkin.
ACC presents eli koulun näytös. Kuvassa vasemmalta Julia, Krystal ja Emma.
Koulun Sports Carnival. Go Reds! Kuvassa ylhäällä vasemmalta oikealle Tannum, Kayla, Courtney ja Ashton.
The Strand
Eilen tuli tasan kuukausi täyteen siitä, kun lähdin Suomesta. En oikein pysty käsittämään, että jo niin kauan olen ollut poissa, mutta samalla vasta niin vähän aikaa olen ollut täällä. Kun minulta kysytään, onko minulla ikävä kotia, vastaan ettei minulla ole Suomea ikävä, vain rakkaita ihmisiä. Home is where your heart is, ja juuri nyt sydämeni on Australiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti